Ja sitten oli lokakuu.

Hyvän sään aikana pönöttämässä lenkillä hän. Jotenkin toi huomioliivi tekee siitä totuutta pätevämmän näkösen.

Kesästä syksyyn päin

Kesä on mennyt nopeasti, mutta kuitenkin on saatu aikaiseksikin jotakin. Kuvissa Luumu viisaana luonnonpuistossa kiven päällä, kaverin kanssa helteessä, mökillä uimassa ja soutelemassa sekä nautiskelemassa uudesta leluapinasta (jolta kyllä irtosi jo nenä).

Luumua jo yli vuosi

Nyt on koiralla yli vuosi jo mittarissa. Aika pentumaiset on elkeet vieläkin, tosin ensimmäisten juoksujen myötä havaittiin jo selvää rauhoittumista. Ehkä tästä vielä kypsä tulee.
Tässä kuva noin vuoden takaa ja toinen tältä päivältä.

Kevääseen kääntyy taas.

Jeps. Luumun Ensimmäinen talvi alkaa pikkuhiljaa taittua kevääseen. Tuo lumi tosissaan taitaa olla porokoiralle ominainen elementti, koska Luumun mielestä on sitä hauskempaa, mitä enemmän lunta. Kevätkin tuo mukanaan kaikkea todella jännää, kuten vesilätäkön päälle jäätynyttä ohutta jäätä, joka sanoo rits räts, kun sen päälle astuu. Tästä saatiin tänään lenkillä aikaan kunnon show. Ikää koiralla on nyt se karvaa vaille 10kk ja käytöksestä päätellen aloittelee ensimmäisä juoksujaan. Kooltaan Luumu on jäänyt aika pieneksi, ohikulkijoiltakin on kuultu että "onpas pieni porokoira". Luonteeltaan tuo on seurallinen, mutta ei silti tykkää tulla kovinkaan iholle. Miellyttämishalua sillä ei ole pätkääkään, mutta jollakin tasolla taitaa olla läheisriippuvainen, koska tuo ei ole koskaan ollut karkuteillä. Metsälenkeillä pitää aika tarkkaan huolta siitä, missä omistajat laahustavat. Alla pari kuvaa tuoreimmasta päästä.

Uuden vuoden kujeet

Luumusta tuli nyt sitten espoolainen meidän mukana. Näyttäisi viihtyvän tääläkin hyvin. Eikä tää nyt mikään ultraurbaani ympäristö ole, jos tien toisella puolella on hevostalli. Tuossa alla kuva Luumusta merenrannalla ja sitten pari kuvaa tämänpäiväiseltä ulkoilutuokiolta järven jäältä Iitistä.