Talvi tuli, koirasta kuoriutui herkkis.

Kovat pakkaset toivat mukanaan hankaussähkön. Riks, raks ja poks. No koiraa silittelemällä myös hän sai osansa näistä, eikä ilmeisesti ollut kovin rakastunut ilmiöön, kun seurauksena käyttäytyy, kuin olisi joutunut pahoinpidellyksi. Hirveellä työllä nyt sitten koiran luottamusta lunastamaan takasin. Ennen koira kuitenkin makaili tyytyväisenä sohvalla ihmisten välissä. Nyt luikkii silittelijää karkuun. Noh... kyllä tässä koko ajan mennään normaalimpaan käytökseen.

Ulkona koira käyttäytyy kyllä ihan normaalisti. Ehkä on sieläkin hieman kosketusherkkä. Alla pari kohtuullisen tuoretta kuvaa.

Nyt on jo marraskuu

Aika menee nopeaan. Luumun kanssa on pyritty tekemään syyskiireistä huolimatta kaikkea kivaa. Kävelylenkkien pituutta on kasvateltu jo pikkuhiljaa ja ehkä kohtapuoleen voisi jonkun pätkän koittaa jo juostakin. Luumusta ei vissiin mitään kaikista kookkainta porokoiraa ole tulossa. Paitsi, jos mittana on pelkät korvat. Ehtiihän se toki tässä vielä kasvaa hyvän aikaa. Kuvissa Luumu risusavotalla ja poseeraamassa toisen karvanaaman kanssa.

Ensikohtaaminen (ensi)lumeen

Nyt on tehty tuttavuutta valkoiseen töhnään maassa. Maisteltu ja haisteltu on. Oli kyllä hämmentyneen oloinen koira, kun avautuvan ulko-oven takana olikin valkoista vaikka kuinka. Alla muutama kuva metsästä.

Ensimmäinen syksy

Puista pudonneet lehdet ovat aiheuttaneet kummastusta. Tuulen kuljettamien lehtien kimppuun pitääkin siis hyökätä. Onneksi Luumu osaa ottaa myös rennosti.


Tässä pari riekkumiskuvaa Hämeenlinnan koirapuistosta.

16 viikkonen poro

Nyt oli ell:n vaa'an mukaan Luumulla painoa 10,2 kg ja kuulemma varsin sopusuhtainen tapaus. Hampaita rupeaa pikkuhiljaa vaihtamaan.

Koira oli mukana Lahtelan tilan Kapasaaren mökillä ja myös hän piti viikonloppua tosi mukavana. Pari kuvaa sieltä.



Tässä hetkellisesti paikallaan pusikossa.

Pentu se vaan jaksaa kasvaa

Nyt on luumulla ikää reilut 12 viikkoa ja meillä ollessaan se on ehtinyt kasvaa jo kovasti. Nyt painaa osapuilleen sellasen seitsemisen kiloa. Myös koiran värityksessä alkaa näkyä pieniä muutoksia. Niskan karvoitus on vaalentunut ja silmien ympärille on tullut selvä ns. silmälasiväritys.


Tässä kuvassa Luumu, vanha emäntä Vilma ja kovaa meteliä.


Tässä rähinäkaksikko Reino & Luumu. Huilitauko kesti tasan kuvan oton ajan.

Pari kesäkuvaa.

Haukotus tulossa.

Ulkoiluttajan ulkoilutusta.

Mettässä.

Onhan tässä jo tullut touhuiltua...

Luumu on jo reilut pari viikkoa asunut kotonaan. Kaikennäköistä on tehty ja monessa paikkaa käyty. Ainoo vain, ettei hän noista automatkoista vielä oikein välitä. Tässä kuvia:

Tässä ekaa päivää kotona. Ei jaksanut jännittää uutta kotia.

Meinasi syödä pikkuihmisen sukat, mutta ei annettu.
Kävi vähänä rantsussa testaamas vettä ja kaivelemas kuoppia. Uimaan ei kuitenkaan uskaltanut.
Selätti aika helposti tollasen lapinkoiran. Mukava leikkikaveri, kun ei ota niin tosissaan tällasen juniorin kanssa. Kokoero on kyllä vielä iso, mutta eiköhän se siitä...

Tältä suunnilleen näyttää Luumu tälllä hetkellä. Toinen korva vähän vielä lerputteleepi... Kaulapanta on kyllä tälle tuholaiselle aivan liian fiini, mutta siitä luultavasti kasvetaan aika nopsaan ulos.

Terve!

Luumu on tällainen suht tuore lapinporokoiratapaus, jonka "koettelemuksista" tänne tulee kuvia. Aloitetaan vaikka tällä.

Kuvassa Luumu ensimmäistä kertaa omistajien hyppysissä, vielä kasvattajan luona.